- Hiihtoa, kuntojudoa, retkihiihtoa ja työtä
Hiihto sopii melojalle - sydän ja hengityselimistö
Tällä hetkellä tuntuu, että kuntopohja on kohtalaisesti hoidettu. Minulla se on perustunut kotona hiihtoon. Ensin umpihankihiihtoa, koska minua on ulos pakottanut meidän tyttöjen koira Väinö, jota ei laduille voi viedä. Sitten tuli hyvät jääkelit ja luisteluhiihto mahdollistui. Kolme - neljä viikkoa sitten aloin juoksuttaa pyöräillessä Väinöä välillä vapaana tien penkan päällä. Siitä se vihdoin oppi myös juoksemaan latu-uran vieressä. Ennen tänne lähtöä syntyi Myllypohjasta Alasenjärvelle Väinönpolku. Ensimmäisellä kerralla umpihangessa kahlaaminen oli tuskaista. Minua katsottiin hellytävin koiran silmin monta kertaa - oletko tosissasi. Hiihtäjätkin säälivät Väinöä ja sanoivat, eikö se voisi tulla ladulle. Viimeisellä kerralla Väinön polku oli jo niin hyvä, että meno oli kevyttä ja alamäkiä lukuunottamatta minun vauhtini ei riittänyt Väinölle. Hiihtoinnokkouuta on lisännyt selkeä jo toteutunut tavoite, joka oli minulle ja Väinölle yhteinen - hiihto Mäntyharjulta mökille Puumalaan.
Pappajudoa - lihaskuntoa ja venyttelyä
Vajaan kymmen kertaa olen käynyt Orimattilan Judoseuran salilla. Siellä on keskiviikkoisin hyvä kuntojudoharjoitus. On tullut yritettyä käsillä-, päälläseisontaa, kärrynpyörää viidentoista vuoden tauon jälkeen. Olemme jumpanneet, ottanee kevyttä mattoharjoittelua ja ennenkaikkea venytelleet.
Kotikuntosali - liikkuvuus lisää melonnan tehokkuutta
Minulla on kotona yhteinen lämmönjakohuone, liiteri ja kuntosali. Siellä on muutama laite, pieni riisitatami, ja ennenkaikkea tilaa. Venytely on tärkein asia, mitä siellä olen tehnyt. Lämmitellessä olen ottanut liihaskuntoharjoitteita. Omalla salilla harjoittelu ei vastaa yleistä kuntosalia. Sieltä on niin helppo hakea kuntoilija pois ja heikkoluontoiselle keskeyttäminen onnistuu liian helposti. Hyvää on se, että mikään hajuveden tuoksu tai ponihännän heilautus ei saa tekemään enemmän kuin jaksaa. Tärkeä osa kotisalin harjoittelussa on isolla kuntopallolla. Sillä on hyvä tasapainnoilla ja antaa alaselälle liikuntaa.
Pari hiihtoretkeä - testejä ja totuttautumista pitkäkestoiseen rasitukseen
Melojan hiihtoretki ja minun ja Väinön retki ovat olleet hyviä valmistautumisessa. Niillä on tullut pitkäkestoista rasitusta. Rasituksen taso hengitys- ja verenkiertoelimistölle on varmasti ollut kaikkina neljänä retkipäivänä kovempaa kuin kertaakaa rannikkomelonnassa kohtaamme. Rasituksen kesto on myös vastannut melontapäivän pituutta.
Kuva on minun ja Väinön hiihtoretkeltä Mäntyharju Puumala. Vedimme Väinön kanssa yhdessä ahkiota. Ahkiossa näkyy retkisukseni. Tuossa vaiheessa - Mäntyharjun Kallavedellä, minulla oli luistelusukset käytössä.
Valmentautuminen mökillä - työ
Mökin takapihalla olen tänä talvena harventanut metsää. Samalla olen tehnyt polttopuuta pinoihin. Lumessa kahlaaminen, puiden vetäminen rantaan ja halkominen on tarjonnut monipuolista pikäkestoista rasitustasoltaan vaihtelevaa harjoitusta. Samoin puiden sahuuttaminen laudaksi antoi liikuntaa ja rasitusta. Puut piti vierittää tien viereen, pienet haapatukit vetää jäätä pitkin 500 metrin päästä traktorin kouran etäisyydelle tien viereen ja lumeen piti tehdä pinolle tila. Sahauspäiväkin tarjosi liikuntaa, koska perheemme elää "suomalaisessa köyhyysloukussa" = perheellämme on vain yksi auto. Nyt se oli kotona Kaisalle. hiihdin Väinön kanssa sahurille. Hiihtoa tuli päivälle 17 km ja sen lisäksi lautojen siirtelyä ja pinon tekoa. Pinnat tehdään tietysti polttopuuksi.
Kotipihalla odotaa ensi viikoksi urakka. Pihasta on kaadettu iso koivu. Se pitää sahata ja halkoa - poikki halki ja pinoon.
Harvennus ja polttopuunteko on hyvää harjoitusta. Se on myös siitä kivaa, että jälkiä jää muistoksi.
Muuta:
Huomenna tasan kuukausi laivaan nousuun!
Ensi torstaina menemme Jukan kanssa Welhon pesälle ja haemme minulle Bigfootin lainaan seikkailua varten.
Nyt on ilma lämmennyt, on aika lähteä laittamaan lautoja taapeliin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti