Ruotsin rannikko vaihtui Suomen rannikoksi

Palasin Ruotsista keskiviikkona ja perjantaina lähdin kohti Virojokea. En melomaan Suomen rannikkoa, mutta saattamaan Kirsiä, joka lähti kohti Torniota. Koska mitäpä me nyt SpotGps:lla, siispä se lähtee Kirsin matkassa Tornioon. Eli GPS seuranta seuraa Kirsin matkan tekoa. Minä roikun matkassa vain paripäivää.

Perjantai, 11. päivä

Tänään aamulla tutustuimme ruotsalaiseen terveydenhuoltoon. Odotuksemme oli normaalia aamuruuhkaista toimintaa. Mutta tässä petyimme. Palvelu oli todella nopeaa, asiantuntevaa ja erittäin ystävällistä, huolimatta ettei ruotsin taitomme ole sujuvaa. Mutta nämä kaikki osaavat englantia ja suostuvat sitä puhumaan. Muutoinkin ruotsalaiset ovat todella ystävällisiä. On jälleen aika nöyrtyä ja muuttaa asennetta ja ajatusta. Kun televisiosta tuli ohjelma, Suomi on ruotsalainen, jossa pohdittiin Ruotsin vaikutusta meihin suomalaisiin. Nyt ajatellen, toivoisi myös meidän suomalaisten sen hyväksyvän.

Terveyden huoltoon tutustumisen seuraksena olemme pakotettuja keskeyttämmän retkemme lääkärin suosituksesta. Kysymyksessa ei mistään dramaattisesta tapauksesta, enemmänkin suositus pyrkii estämään mitään vakavempaa.

Lähdimme yhdessä Ruotsin rannikon melontaan tavoitteena tottakai saavuttaa Haaparanta. Ja yhdessä olisimme sen myös saavuttaneet. On siis luonnolista, että keskeytämme sen myös yhdessä.

Tämän kokemuksen perusteella, kun olemme meloneet myös Suomen rannikon, voi vain todeta, että ruotsalaiset taitavat olla meitä suomalaisia kovempia retkimelojia. Joka vuosi lähtee parikemmentä yrittämään ja noin puolet saavuttaa tavoitteen. Pituutta sillä on 1000 km enemmän ja olosuhteet ovat huonolla tuurilla paljon, paljon kovemmat. Ja kyseessä ei ole pelkästään melonta, vaan myös retkeily. Pitää muistaa, jos melot 50 päivää ja vietät muutaman huilipäivän, telttailet sen 50 päivää.

Kiitämme seurannasta ja alan järjestellä kotiin paluuta, joka sekin vaatii järjetelyjä. Olemmehan etelä Ruotsissa, eika meillä on autoa, mutta kaksi kajakkia ja paljon tavaraa.

Torstai, 10. Päivä

Tänään meloimme vain 10,5 km Åsaan, josta vuokrasimme lomamökeistä sisämajoituksen. Kaksi päivää sadetta ja erittäin kostea yö kasteli kaikki varusteet. Kiuvattelemme varusteita ja huollamme myös melojia.

Keskiviikko, 9. päivä

Aamulla oli vielä poutaa ja kohtuullisen lämmintä. Läksimme liikkeelle 07.45. Tunnin melomisen jälkeen alkoi yhtenäinen sade ja tuuli kiihtyi, parhaillaan reilusti yli 10 m/s. Välillä sai oikein pitää melaa, ette tuuli sitä vie. Ja sanomattakin selvää, että vastatuuli. Olemme nyt olleet kymmenen päivää reisussa ja saldo on:
- 2 melomatonta päivää kovan tuuln vuoksi
- 5 päivää kovaa vastatuulta ja peukonetta
- 2 päivää, jolloin ensimmäiset 10 km helppoa, loppupäiäy kovenevaa vastuulta
- 1 päivä loistava melontasää
Muutenkin kun vertaa tätä Suomen rannikkomelontaan, on olosuhteet täällä kovemmat, jos sattuu tuulemaan etelän ja lännen suunnasta. Täällä on paljon avoimia ylityksiä, joihin aalto pääsee kasvamaan. Rantautumis paikat ovat todella harvassa. Puhumattakaan leiriytymis paikoista. Pikaisella silmäyksellä paikka, johon jäätiin oli ensimmäinen silmiin osunut paikka. Ja tämäkin on aivan asuksen keskellä. Onneki lähimökeillä ei ollut vielä asukkaita.

Kaikesta huolimatta punnersimme tänään 32 km jatkuvassa kaatosateessa.

Tiistai, 8. päivä

Tänään oli tuuliolot meidän puolella. Aamupäivä melottiin lähes tyynessä ja ylitimme suoraan 13 km aukon. Iltapäivällä matkaa joudutti kevyt myötätuuli ja saavuime Göteborgin etelä puolelle, josta löysimme pienen hiekkarannan ja soutuveneiden säilytyspaikan. Näillä kulmilla leiripaikan löytyminen ei ole itsestään selvyys.
Joka tapauksessa ihn hyvä melontapäivä ja kilometrejä kertyi normiannos, 48 km.

Maananta, 7. Päivä

Lähdimme liikkeelle klo 07.15. Alkumatka oli leppoista vastatuulta, joka ei juuri hidastanut matkantekoa. Ensimmäinen etappi oli Mollösund, missä kävimme kaupassa. Muita palveluita ei vielä ole, muuta kesällä nämä paikat ovat vilkkaita. Sieltä jatkoimme Skärhmiin, jossa pidimme päikkäri tauon uimarannalla. Vaikka sääennuste oli luvannut tuulta enintään 4 m/s, yhden aukon ylityksessä lienee tuullut 7-8 m/s, vastatuulta tottakai. Leiripaikalle saavuimme klo 20. Loppumatka oli leppoisaa tuulta ja mukavaa matkantekoa. Tänään etenimme kohtuulliset 36 km, vaikka odotus päivälle oli ensimmäinen neljänkympin ylitys. Leiripaikat täällä ovat harvassa, koska edelleen korkeat kalliot hallitsevat maisemaa sekä saarissa, että mantereella.

Sunnuntai, 6.päivä

Lähdimme liikkeelle vasta klo 10.00. Sisämajoitus ja suihku tekivät todella hyvää. Eilinen ilta oli tossissaan kylmä. Aamun ensimmäiset 7 kilometriä meloimme aava meren laidalla. Pakoin kaksi metrinen maininki on aina jännää yhdistettynä rantakallion heijastus aaltoihin. En ole koskaan ollut pesukoneessa, eikä myöskään Matti, mutta rantakalliosta takaisin vellova aalto lienee samanlaista. Matka jatkui kohtuullisen mukavissa olosuhteissa Lysenkiliin. Akla hieno paikka.

Sieltä matka jatkui tuulen voimistuessa ja tietysti vastainen. Poikkesimme pienessa ja tosi kauniissa kanavassa paikassa nimeltään Grunsund. Sieltä lähtö oli jälleen pesukoneessa viitisen kilometriä. Loppumatka yöpaikkaan voimistuvaa vastaista.

Ei se matka nyt etene suunnitellusti, tänään 30 km.

Lauantai, 5.päivä

Lähdimme liikkeelle aamulla 06.30. Ilma oli kylmä ja tuulinen. Ja sanomattakin selvää, että vastainen. Kungshamneniin saapuessamme, vastassa oli todellinen tuulitunneli. Vauhti tippui 2 km/h. Yritimme rantautua vierasvene satamaan, mutta sehän oli mahdotonta. Korkeat laiturit, eikä luiskaa mailla halmeilla. Toisessa satamassa oli luiska, josta rantauduimme. Oneksi lähellä oli grilli-pizzeria, jonne pääsimme lämmittelemään ja syömaan. Parin tunnin odottelun jälkeen tuuli hivenen laatui ja lähdimme kohti leirintäaluetta, jonka pongasimme kaupungin webbisivuilta. Melonta alkoi sivumyötäisessa ja kun ei vielä ole tottunut kalliosta heijastuvien aaltojen tuomaan ristiaallokkoon, on eteneminen tarkkaa, ei juuri tullut karttaa katsottua.

Leirinta-alueella vuokrasimme mökin, jossa on suihku. Eikös niin, että mies peseytyy kerran viikossa ja vaihtaa samalla kalsarit. Kotiinpaluuta ajatellen, on vaarallista kertoa julkisesti, että pesimme myös pyykkiä, käsin. Kerron se kuitenkin välittämästä mahdollisista seurauksista.

Iltapalana nautimme Mummonmuusia, jonka veteen oli sekoitettu puoltet kanttarellikeitosta sekä ruotsalaisia prinssinnakkeja. Mausteena Virosta tuotua Pölsama Kange sinappia.

Vielä melonnasta, emme tänäänkään päässeet juuri mihinkään, 23,8 km kuuden tunnin kovalla melonnalla. Ruotsin rannikko näyttää ikävämpää puoltaan.

Perjantai, 4.päivä

Heräsimme aamulla 04.30 ja lähdimme liikkeelle klo 06.00. Oli järkevä lopettaa keskiviikkona melominen. Niemen kierto olisi todella ollut riski, sen huomasimme aamulla. Vielä jäljellä olivat mainigit, jotka tekivät rantakallioiden läheisyydessä mahtavan ristiaallokon. ensimmäiset 10 km olivat kuinkin helppoa melontaa. Mutta tuuli yltyi ja tottakai vastatuulta joka jatkui ja jatkui. Kävimme matkalla kaupassa ja täydentämässä vesivarastot. Pitää vielä mainita kahvila, jossa kävimme, hyvää kahvia ja mainiota kakkua.

Lopetimme melonnan turhauttavana vastatuuleen hakkaamisena. Matkavauhti tippui normaali tehoilla alle 4 km/h. Ei todellakaan ole helppo aloitus. Blogista luimme myös muiden rannikon melojien pitäneen tuulen vuoksi taukoja. Tänään etenimme 30,5 km. Aamulla lähdemme jälleen varhain.

Torstai, päivä 3

Heräsimme aamulla klo 05.00. Yöllä tuuli kovempaa , nyt samanlaista kuin eilen. Takaisin nukkumaan. Suunnitelman mukaan nyt olisi melottu 120 km, vaan ollaan edetty 53 km. Koittelee, koittelee.

Keskiviikko

Aamulla 08.00 liikkeelle, loistava keli ensimmäiseen taukoon. Sitten tuuli yltyi. Illan suussa pupu meni pöksyyn. Niemen kierto näytti kuohuvalta, takana kun on vain aavaa merta. Varmaan 14 m/s. Aamulla koitetaan lähteä varhain. Sen niemen jälkeen on jonkin matkaa saaria suojana. Otin iPadiun Soneran liittymän, kun se saman hintaista kuin Suomessa. Mitä väliä sillä sitten on, kun ei täällä ole verkkoa Telialla. Nyt naputtelen tekstiä puhelimella. Sää kylmenee vielä yöksi. Koittelee.

Tiistai ilta

Jatkoimme klo 18. Vieläkin oli kova aallokko. Olisimme olleet kusessa jos olisimme jatkaneet aamulla. Reitillä kun ei ollut suojapaikkoja tarjolla. Aamuksi on luvattu heikkoa tulta.

Melonta alkoi

Remi vei meidät kajakkeineen viralliselle lähtöpaikalle. Jälleen jokaisen retken alun tuskailu, kuinka saada kaikki tavarat kajakkiin. Lähdimme klo 09.30 vuonoa pitkin merelle. Jo siellä huomasi vastatuulen. Vuonosta päästyämme huomasimme tuulen voiman. Meloimme vain 10 km pienelle saarelle. Mittasin tuulen nopeuden, joka oli 14m/s, puuskissa enemmän. Muutama isompi aaltokin oli, koska kun meloin etumaisena, hävisin muutaman kerran aallokkoon.

Odottelemm tuulen laantumista ja viettämään vappuaattoa.

Odottelua

Sunnuntaina saavuimme Haldeniin. Pyörimme siellä aikamme löytämättä järkevää telttapaikkaa. Lähdimme Ruotsin puolelle, mutta ensimmäinen yritys pysähtyi rajalla. Norjalaisilla on siltamaksut, 20 Norjan kruunua ja vain Norjan kruunua. Palasimme Haldeniin pankkiautomaatille. Toinen yritys, ja pääsimme Ruotsiin. Tällä puolella rajaa on lukematon määrä kauppoja Norjalaisille pääasiallsina tuotteina olut, tupakka, nuuska, karkit ja pakastettu liha. Kävimme katsomassa virallista lähtöpaikkaa ohi noiden ostos paratiisien. Mutta lähdimme etsimään toista telttapaikkaa. Päädyimme ystävällisen Remin pihalle ja hän tarjosi meille pienen majan yöpaikaksi. Sääennuste maanantaille ei edelleenkään luvannut hyvää. Nautimme illalla hyvän retki-illallisen, valmispastaa ja Sannan antaman pullollisen Juhan suosikki viiniä. Kun hän antoi sen meille, päätimme säästää sen nimenomaan tähän tilaisuuteen.

Maanantai valkeni sateisena ja tuulisena. Päätimme jäädä maanantaiksi vielä Remin luo. Kävimme vielä ennen Eikan lähtöä katsomassa merta lähiympäristössä. Ilma oli varsin lohduton, jatkuvaa sadetta ja lämpöä 4 astetta. Maantai iltapäivä kului lojuessa.

Sovimme, että Remi vie meidät aamulla lähtöpaikalle ja yritämme lähteä liikkeelle. Huomiseksi on vielä luvatttu kovaa tuulta, muttta keskiviikkona tuuli tyyntyy. Ja poutaantuu. Siis aamulla liikkeelle.

Matka on alkanut

Odotamme Naantalin satamassa laivaan pääsyä, ensimmäiset rekat ajavat laivaan. Klo on nyt 21.17. Laiva lähtee 22.30. Tuulen ei luvata laantuvan. Maantaina luvassa edelleen reipasta tuulta. Ei mukavaa.

Lauantaina Ruotsiin

Huomenna, lauantaina, lähdemme Ruotsiin. Lähto Lahdesta klo 15.00 kohti Naatalia ja iltalaivalla Ruotsiin. Sunnuntaiaamuna lähdemme lähtöpaikalle Norjan puolelle Haldeniin. Olen koko  viikon seurannut Ruotsin rannikkon sääennusteita. Tällä hetkellä ei näytä kovin mukavalta, maantaille on luvattu luoteistuulta 11-14 m/s ja tiistaille vielä 8 -11m/s. Toivottovasti vähän laantuu. Ei nimittäin tunnu kovin kivalta aloitukselta

 

Lauantaina aloitan blogin säännöllisen päivittämisen. Kommentit ovat toivottavia.

 

Jukka

Viimeisiä kokeiluja

Testaan blogin päivittämistä puhelimella. Se varalaitteena, koska pääasiassa käytän iPadia.

KAHDEN KUUKAUDEN PESUAINEET

En tiedä, miten paljon naiset kuluttavat astian ja pyykinpesuainetta? Luultavasti enemmän kuin minä. Aion selvitä kaksi kuukautta näillä!

 

PAKKAUSHARJOITTELUA

Talven jäljeltä tuntuu, että kylmä, lumi ja jää hyydyttää muistin, miten kajakki pakataan. Kun laitoin taakse majoitusvälineet ja varasin päävesiastille tilan, niin selvisi,että paljon muuta ei taakse sovikkaan. Telttani on iso, mutta pienempi saa jäädä pakettiin. Kaksi kuukautta "kahdenhengen" teltassa ilman, että absidissa sopii keittämään tuntuu kauhealta ajatukselta.

Hyvin onnistui teltanpystytys talven jäljiltä. Teltta on ikivanha Haltin Alta 4. Siinä on hyvin tilaa yhdelle ja absidissa sopii keittämään. Kajakissa se kyllä vie tilaa, ja ehkä vaatteissa joutuu tinkimään, mutta kannattaa!  Ruuat ja keittimet sopivat hyvin  eteen ja jäipä vaatteillekin tilaa! Huomenna pakkaan vaatteet, akut ja mietitään mitä tulee Bigfootin kannella olevaan lokeroon, johon pääsee melonnan aikana helposti käsiksi.

Matti

Viimeinkin melomaan

Myöhäinen kevät vaikeutti melonnan aloittamista. Viikonloppuna Luhtijoella jäät olivat väistyneet ja tulva-alueella oli enemmän vettä kuin vuosiin. Kävimme Matin kanssa molempina päivinä melomassa.

 

Harvoin voi latoon meloa.

 

Nyt alkaa viimeiset valmistelut ja tavaroiden pakkaaminen. Lauantaina lähdemme Ruotsiin.

Lähtöpäivä lähenee

Tänään oli viimeinen kuntosali päivä ennen lähtöä. Sinnikkäästi olen syyskuun alusta käynyt Hotelli Tallukan RedPower kuntosalilla. Tavoitteena on ollut neljä käyntiä viikossa. Joka viikko se ei ole toteutunut, mutta aika lähelle kuitenkin.

 

Welhonpesältä hakiessamme Matille Bigfootia, ostin uuden kuivapuvun. Olin pyörittänyt hankintaa  mielesssäni jo pitkään. Päädyin Peakin Exploreriin. Tilasin tosin vuosi sitten Skotlannista Lomo Renegade puvun. Se on kaikin puolin asiallinen ja hinnaltaa edullisin markkinoilla. Ainoa ongelma siinä mielestäni on, että vetoketju on selässä. Sen käyttö tarvitsee joko seuralaista tai jonkin kaltaista apuvälinettä. Ehkäpä myös käytännössä loistava ratkaisu, lateksisukat, saattaa aiheuttaa pitkällä matkalla ongelmia. Niin mukavat kuin ne ovat, nimittäin jalat pysyvät kuivina, vaikka vedessä käveleekin, on se varteenotettava riski.Jospa lateksi sukat hajoavat retkellä.

 

Peakin kuivapuvussa on vetoketju haarojen välissä. Se helpottaa päivittäisiä ja väistämättömiä tehtäviä.

 

 

 

 

 



 

 

NYT ON MELOTTU

Kävin Heinolan sulassa testaamassa Welhonpesältä vuokraamaani Bigfoot 2 - mainio peli! Myöhäisen kevään takia melontapohjat ennen lähtöä jäävät vähäiseksi. Toivottavasti osaamme aloittaa varovasti!

Kuvasta: Olisi täysin sulaa vettäkin ollut, mutta muovikanoottimelojat halusivat jäiden sekaan, jäätä särkemään ja jäälautoille. Tulipa pujoteltua jäälauttojen välissä. Bigfoot kakkonen on kokoisekseen - 550 cm, yllättävän ketterä

 Videosta: Melomaan pitää jo päästä. Kajakitkin pitää sitoa kiinni, etteivät karkaisi vapaaseen veteen.
Matti

Bigfoot 2 x 2 kpl

4.4. kävimme hakemassa Bigfoot 2:n Klaukkalasta, nyt molemmilla on samanlaiset kajakit. Kajakissa on jo istuttu pihassa ja keskiviikkona vesille Heinolan sulaan. Sain tilaamani Eurooppalaisen sairaanhoitokortin ja laajensin pankkikortin alueeksi Pohjoismaat ja Baltian. ( Ei pienet suunnistusvirheetkään haittaa!) Eurooppalaisella sairaanhoitokortilla saan samaan hintaan hoitoa Ruotsissa yleisessä terveydenhoidossa kuin ruotsalaisetkin.

Hyvä on istua Bigfootissa. Lapsi katsoi ikkunasta ja oli huutanut:" Voi ei, toivottavasti naapurit eivät näe!" Taustalla tekemättömiä töitä: Talon vasemmassa nurkassa olevaan portaikkoon pitäisi tehdä katos ja puupölkyt halkoa ja pinota ennen lähtöä.

7.4.  Yhteydenotto Tapiolaan, että matkavakuutukseni olisi voimassa kaksi ja puolikuukautta.

VIELÄ VALMENTAUTUMISESTA 
- Hiihtoa, kuntojudoa, retkihiihtoa ja työtä

Hiihto sopii melojalle - sydän ja hengityselimistö
Tällä hetkellä tuntuu, että kuntopohja on kohtalaisesti hoidettu. Minulla se on perustunut kotona hiihtoon. Ensin umpihankihiihtoa, koska minua on ulos pakottanut meidän tyttöjen koira Väinö, jota ei laduille voi viedä. Sitten tuli hyvät jääkelit ja luisteluhiihto mahdollistui. Kolme - neljä viikkoa sitten aloin juoksuttaa pyöräillessä Väinöä välillä vapaana tien penkan päällä. Siitä se vihdoin oppi myös juoksemaan latu-uran vieressä. Ennen tänne lähtöä syntyi Myllypohjasta Alasenjärvelle Väinönpolku. Ensimmäisellä kerralla umpihangessa kahlaaminen oli tuskaista. Minua katsottiin hellytävin koiran silmin monta kertaa - oletko tosissasi. Hiihtäjätkin säälivät Väinöä ja sanoivat, eikö se voisi tulla ladulle. Viimeisellä kerralla Väinön polku oli jo niin hyvä, että meno oli kevyttä ja alamäkiä lukuunottamatta minun vauhtini ei riittänyt Väinölle. Hiihtoinnokkouuta on lisännyt selkeä jo toteutunut tavoite, joka oli minulle ja Väinölle yhteinen - hiihto Mäntyharjulta mökille Puumalaan.

Pappajudoa - lihaskuntoa ja venyttelyä
Vajaan kymmen kertaa olen käynyt Orimattilan Judoseuran salilla. Siellä on keskiviikkoisin hyvä kuntojudoharjoitus. On tullut yritettyä käsillä-, päälläseisontaa, kärrynpyörää viidentoista vuoden tauon jälkeen. Olemme jumpanneet, ottanee kevyttä mattoharjoittelua ja ennenkaikkea venytelleet.

Kotikuntosali - liikkuvuus lisää melonnan tehokkuutta
Minulla on kotona yhteinen lämmönjakohuone, liiteri ja kuntosali. Siellä on muutama laite, pieni riisitatami, ja ennenkaikkea tilaa.  Venytely on  tärkein asia, mitä siellä olen tehnyt. Lämmitellessä olen ottanut liihaskuntoharjoitteita. Omalla salilla harjoittelu ei vastaa yleistä kuntosalia. Sieltä on niin helppo hakea kuntoilija pois ja heikkoluontoiselle keskeyttäminen onnistuu liian helposti. Hyvää on se, että  mikään hajuveden tuoksu tai ponihännän heilautus ei saa tekemään enemmän kuin jaksaa. Tärkeä osa kotisalin harjoittelussa on isolla kuntopallolla. Sillä on hyvä tasapainnoilla ja antaa alaselälle liikuntaa.

Pari hiihtoretkeä - testejä ja totuttautumista pitkäkestoiseen rasitukseen
Melojan hiihtoretki ja minun ja Väinön retki ovat olleet hyviä valmistautumisessa. Niillä on tullut pitkäkestoista rasitusta. Rasituksen taso hengitys- ja verenkiertoelimistölle on varmasti ollut kaikkina neljänä retkipäivänä kovempaa kuin kertaakaa rannikkomelonnassa kohtaamme.  Rasituksen kesto on myös vastannut melontapäivän pituutta.

Kuva on  minun ja Väinön hiihtoretkeltä Mäntyharju Puumala. Vedimme Väinön kanssa yhdessä ahkiota. Ahkiossa näkyy retkisukseni. Tuossa vaiheessa - Mäntyharjun Kallavedellä, minulla oli luistelusukset käytössä.

Retken raskain  osuus oli kymmnenen kilometrin siirtyminen Kuolimolta Saimaalle. Ahkiota on kiva vetää pieneen alamäkeen ja jopa tasaisella kovalla alustalla, mutta ylämäet ja pehmä lumi on myrkkyä. Onneksi joku paikallinen oli hiihtänyt saman välin. Jälki osin kantoi Väinöä ja ei tarvinnut suunnistaa. Tässä lepäämme ennen riuhtaisua. Paikalta on puolikilometriä Mikkeli Lappeenrantatielle.

Tästä kuvasta - ohjastaja, voisi päätellä, että minä vain otin kyytiä. Todellisuudessa vedimme yhdessä ahkiota. On vaikea ottaa kuvaa ja hiihtää samaan aikaan. Olemme kuvassa tulleet kahden päivän aikana noin 55 km ja jäljellä on  puolitoista kilometriä. 

Valmentautuminen mökillä - työ

Mökin takapihalla olen tänä talvena harventanut metsää. Samalla olen tehnyt polttopuuta pinoihin. Lumessa kahlaaminen, puiden vetäminen rantaan ja halkominen on tarjonnut monipuolista pikäkestoista rasitustasoltaan vaihtelevaa harjoitusta. Samoin puiden sahuuttaminen laudaksi antoi liikuntaa ja rasitusta. Puut piti vierittää tien viereen, pienet haapatukit vetää jäätä pitkin 500 metrin päästä traktorin kouran etäisyydelle tien viereen ja lumeen piti tehdä pinolle tila. Sahauspäiväkin tarjosi liikuntaa, koska perheemme elää "suomalaisessa köyhyysloukussa" = perheellämme on vain yksi auto. Nyt se oli kotona Kaisalle. hiihdin Väinön kanssa sahurille. Hiihtoa tuli päivälle 17 km ja sen lisäksi lautojen siirtelyä ja pinon tekoa. Pinnat tehdään tietysti polttopuuksi.

Kotipihalla odotaa ensi viikoksi urakka. Pihasta on kaadettu iso koivu. Se pitää sahata ja halkoa - poikki halki ja pinoon.

Harvennus ja polttopuunteko on hyvää harjoitusta.  Se on myös siitä kivaa, että jälkiä jää muistoksi. 

Muuta:
Huomenna tasan kuukausi laivaan nousuun!
Ensi torstaina menemme Jukan kanssa Welhon pesälle ja haemme minulle Bigfootin lainaan seikkailua varten.
Nyt on ilma lämmennyt, on aika lähteä laittamaan lautoja taapeliin.

RUOKATERMOS

Ruokatermos kuummennetaan kaatamalla siihen kuuma vesi. Annetaan termoksen lämmetä ja sillä aikaa otetaan esille ja aukaistaan valmiiksi pakkaukset lisättävistä aineksista. Pikariisi on osoittautunut hyväksi, se hautuu kypsäksi tunnissa. Se ei kokkaroidu eikä paakkuunnu kuten makarooni tai perunamuusi Tomaattikeittopussista saa makua.  Se on myös siitä hyvä, että siinä ei ole juustoa tai kermaa, mikä vaikeuttaisi tiskaamista. Pelkällä keitolla ei  kulje, tarvittaan vahvistusta. Soijarouhe sopii sekaan erinomaisesti.. Jos kauppoja on ollut lähellä niin nakit, lenkkimakkara jne. ovat minun suosikkini. Jos ei ole palveluita ollut niin, sitten voi käyttää säilykelihaa tai kuivattua lihaa. Säilykkeet painavat kuin synti ja raskas kajakki ei kiihdy vauhtiin ilman suuria voimanponnistuksia, sen takia kuivailemme lihaa - hevosta, poroa ja lehmää. Lopuksi kuumavesi päälle. Ravistetaan ja tunnin  tai parin päästä ja pitkin päivää syödään tiskin säästämiseksi suoraan termoksesta.

Termoksen pitäminen puhtaana on tärkeää. En ole kuullut kenenkään termoksen käyttäjän sairastuneen, mutta riski on varmasti olemassa. Jos termosta ei pidetä puhtaana ja laitetaan kuuman veden sijasta haaleaa vettä.

Olen järjestänyt melontaretkiruokani jo puolenkymmentä vuotta ruokatermoksen avulla. Kiitokset  Ari Peltotalolle, Eino Tossavaiselle ja Antti Jylhä-Ollille, joiden esimerkki ja hyvä kokemukset ovat olleet syynä siirtymiseen ruokatermokseen.

Tässä ruokatermos on käytössä hiihtoretkellä Mäntyharju Puumala 22.3.2013. Siinä on sisällä kuumavesi lämmittämässä  sitä. Pikariisi - vas, tomaattikeitto - kesk. ja kuivaliha / soijarouhepusssit on on avattu valmiiksi. Kuva  Halisenkylän ( - Suomenniemeä?), uimarannan laavulta. 

Spot GPS

Lisäsin sivulle linkin reaaliaikaseen retken seurantaan. Spot GPS tallentaa kuljettua reittiä ja näyttää sen Google Mapissa. Testailen toimintaa ja nyt siellä näkyy Hotelli Tallukka Vääksyssä. Jätin Spotin auton koelaudalle käydessäni Tallukan Red Power kuntosalilla. Se kun on merkittävä osa talven kuntoharjoittelua.

Retken kartat

Ruokapuoli muotoutuu pikkuhiljaa. Nyt keskitytään karttoihin. Tai karttojen tulostukseen. Meillä on käytössä A3 merikorttilehtiä 102 kappaletta. Ja ne pitäisi tulostaa. Yksi vaihtoehto olisi toki perinteinen paperi ja sen laminointi. Siitä tulee vain tilaa vievä paketti ja ei käyttössäkään paras mahdollinen.

Tilasin Xeroxin NeverTear A3 kopiopaperia paksuudeltaa 120 mic. Se vedenkestävä ja repeytymätön. Tulostan siihe kaksipuoleisesti kaksi sarjaa karttoja. Vie vähemmän tilaa ja on mukava käyttää. Hinta on toki 0,82 € arkki. Kun olin tilannut ne, tajusin vasta, että Lahdessa on Torkkelin Paperin iso myymälä. En tullut kysyneeksi, mitä heillä olisi tarjolla. Ja olisiko se ollut edullisempaa.

Nyt on siis tulosteina merikortti lehtiä koko matkalle. Sen lisäksi Garmin GPS:ssä myös merikortti. Nyt vain pitää löytää sopivassa mittakaavassa oleva Ruotsin kartta. Suomalaisessa kirjakaupassa oli 1:700000 Michelin kartta. En vielä tiedä tyydymmekö siihen vai löytyisikö jota 1:400000 tai 1:500000 karttaa jostain. Katsotaan.

Valmistelut jatkuvat

Muutaman harjoittelukerran jälkeen, olen aloittanut lihan kuivaamisen retkelle. Ostin toisen vakuumilaitteen, merkiltään OBH Nordica. Ja sehän toimii.

Kun joka paikassa kauhisteltiin hevosen lihan lisäämistä valmisruokiin, oli sillä erikoinen seurannaisvaikutus. Lahdesta Kauppahallista ei saa hevosen lihaa kuin tilauksesta. Häly aiheutti kysyntäpiikin.

Kokeilin myös jauhelihan kuivatusta ja siitähän tuli hyvää. Paistoin sen aluksi ilman rasvaa ja lisäsin mausteet. Sen jälkeen yöksi kuivuriin. Kilo laadukasta paistijauhenlihaa painaa 240g kuivattuna. Tänää laitoin kuivamaan 1 kg jauhenlihaa ja 2 kg hevosen kulmapaistia. Kuivaamisen jälkeen vakumoin ne valmiisiin kerta-annoksiin.

Ainakin alku retken ruokalista hahmotuu. Arja lupasi pakata 4-viljan aamupuurot valmiisiin annospusseihin, joihin on lisätty suola ja sokeri. Ruokatermoksessa muhii pikariisiä, pussikeitto jauhetta ja kuivalihaa. Illalla valmistetaan jotain valmis pastaa pussista ja siihen lisätään kuivalihaa. Myös Mummonmuusi eri variaatioineen kuluu myös listalle.

Lupaan jossain vaiheessa retkeä sopivan tilaisuuden tullen haketua ruokalaan, jossa tarjoillaan pizzaa ja olutta. Ja enkä usko Matin boikotoivan sitä.

KUNTOHARJOITTELUA

Meloja ry:n hiihtoretki
Meloja ry:n kauden ensimmäisellä hiihtoretkellä tuli viikonloppuna hiihdettyä umpihankihiihtoa 40 km.  Retkellä yövyttiin Valkmuusan kansallispuistossa ja Pyhtäällä.  

Kuntotesti
Lauantaina siirryttiin Valkmuusasta Pyhtäälle. Tällöin hiihdettiin 31 km soilla, metsissä, polkuja, järven jäällä ja peltoja. Aikaa kului  12 tuntia ja 10 minuuttia. Suorituksessa tuli suunnistusharjoittelua, kuntoilua ja retkeilyä. Se oli myös samalla oiva kuntotesti ja terveystarkastus.

Merikokemusta Suomenlahdella
Sunnuntaina me hankimme merikokemusta ja teimme ilman varusteita jäähdyttelylenkin Suomenlahdella.

Hammastikkuja rannikkomelontaan
Minulla oli mukana  kuivattua hevosta riisillä vahvistetun tomaattikeiton seassa termoksessa.Kuivattu liha oli hyvää ja ravitsevaa, mutta jäi helposti hampaankoloon. Jottei tarvitsi vuolla kaikkea vapaa-aikaa, niin on varmaan otettava hammastikkuja mukaan.

Pimeässä hiihdettiin perjantai- ja lauantai-iltana.

 Hienoja maisemia oli matkalla paljon.

Jokaisella kunnon retkellä on nuotio. Kunnon tauko olikin lauantain 31 km retkellä tarpeen.

Sunnuntaina tehtiin jäähdyttelylenkki Suomenlahdella - "saatiin merikokemusta".

 

VALMISTAUTUMISTA

 Hampaat tarkastettiin ja kiilloiteltiin matkaa varten. 12.2.

Matkalla Vene 2013-näyttelyyn sovittiin lähtöajasta ja lauttakyytien tilaamisesta. 12.2.

Welholta ostin sokkopeitton Bigfoottiin. Samalla selvisi, että ykkösessä (ABS - muovinen) ja kakkosessa ( kuitu) on erikokoiset aukot ja lisäksi ykköstä tehdään nykyään asiakkaiden toivomuksesta isommalla ja pienemmällä aukolla. Samalla sovittiin, että saan Bigfootin testauksiin huuhtikuun alussa.12.2.


Kaisa osti hevosta viiden kilon paistin kuivauskokeilua varten.13.2.

Näin homma pikkuhiljaa etenee.

Lihan kuivaaminen

Vein tänään Matille maistiaisia ensimmäisistä lihan kuivaus kokeiluista. Netistä löytyi muutama tarina kuivauksesta. Useimmathan ovat kuivanneet jauhenlihaa ihan tavallisessa uunissa. Prismassa oli tarjouksessa OBH Nordica sienikuivain, hinta 49 €. No minun oli tietysti pakko ostaa se.

Lahden kauppahallista ostin hevosen kulmapaistia, 5 €/kg. Siis hevosta. Täytyy myöntää, että suhtauduin varauksellisesti hevosen lihaan.  Suikaloin lihan noin 5mm paksuiksi siivuiksi ja laittoin ne marinaadiin vuorokaudeksi. Marinaadin sovelsin netistä löytämieni ohjeiden perusteella.

Marinaadi

Balsamiviinietikkaa vaille 1 DL
Soijakastiketta reilut 1 DL
Cayene pippuria
Mustapippuria
Suolaa

Marinoinnin jälkeen ladoin lihat talousparille kuivumaan. Sitten vain kuivuriin illalla klo 20.00. Aamulla klo 06.00 sammutin kuivurin. Laitoin kuivuneet lihan palat pussissa jääkaappiin. Lihat tuoksuivat kuivurista otettuina etikalle. En uskaltunut maistaa heti tuoreeltaan. Illalla töiden jälkeen rohkenin maistaa ja yllätys, se oli hyvää.

Muutaman päivän mutustelin hevosta, kuitenkin säästäen loppupalat Matille.

Seuraava kokeilu oli naudan sisäpaisti. Suunnilleen sama marinaadi ja sama kuivaus aika.

Tänään Matti sai myös naudan kuivalihaa. Yhteinen mielipiteemme oli, että hevonen maistuu paremmalle.

Nyt huoli on kuinka kauan kuivaliha säilyy kajakissa? Toinen säilyys ongelma ilmeni jo Matin maistiaisissa. Matti söi näytteet saman tien.

Innostuneena hankin myös poistomyynnistä Severin tyhjiöpakkauslaitteen, hintaan 29 €. Olin lukennut, että kuivaliha säilyy paljon paremmin tyhjiöpakkauksessa. Tuo laite on muuten hyvä. Jos jotain negatiivista siitä pitää sanoa, se ei tee tyhjiötä. Ja kun katselin kuinka sen pitäisi se tehdä, ymmärsin miksi se ei sitä tee. Nyt minulla on muovipussin teko laite, jolla voi saumata muovipusseja. Tosin ohjeessa sanotaan, että varoitusvalon sammuessa, sauma on valmis. Tuo valo ei sammu lainkaan. Kokeilut jatkuvat tyhjiöpakkausten kanssa.

Jatkuu.....................................

VALMISTELUJA - Teltta kuntoon ja, miten yhteys ulkomailmaan

Olen pitänyt melontaretkillä kohta kolmetoista vuotta Haltin neljän hengen kupolitelttaa. Pohjois- Norjan tundralla se on ollut kaksi kertaa  korkeana myrskyssä melkein mutkilla. Tuuli tuskin nyt on ongelma.  Olen ollut pari kertaa tosissaan vaihtamassa sitä pienempään. Jotta kajakki kevenisi ja tilaa tulisi.  Viime talvena ostinkin jo kahden hengen teltan. Sadekokemukset saivat minut palaamaan vanhaan retkikotiini. Ei ole olemassa kahden hengen telttaa, jonka eteisessä sopii keittämään ja saa tavarat tarvittaessa sisään?

Teltassa on vahvat ja painavat lasikuitukaaret. Huonoa on se, että liitosholkit hidastavat jarruttamalla. Olen siirtynyt siitä syystä alumiinikaariin. Kokoamista ja purkamista se nopeuttaa viisi minuuttia, eli päivää kohti 10 min. Viikon retkellä siinä ajassa lilluu kajakilla  5 km emmän. Parin kuukauden retkellä - päivän melonnan verran. Tärkeintä kuitenkin on, että homma sujuu liukkaasti kuin Trömsjö:ssä. Asialla on suuri mieliala kysymyskin, varsinkin, jos sataa.

Isosta teltasta on se hyöty, että voi majoittaa vieraitakin tarvittaessa. Kerran koskiretkellä sainkin sinne pari reipasta melojatyttöä. Huonoa oli vain se, että minut ohjattiin toisen tytön pieneen yhden hengen vaellustelttaan.

Eilen kävin Trekissä, ja hankin korjaussarjaksi yhden kaaripaketin ja polttimon vedenpitävään Uke-lamppuuni. Pitää vielä pystytellä teltta ennen lähtöä.

Tänään tulee Jukka tarjoamaan maistiaisia kuivatusta hevosesta ja naudasta, samalla hän antaa ohjausta, miten järjestäisin yhteydenpidon kotiin, Facebook:iin ja tähän blogiin. Vaihtoehtoja tuntuu riittävän: Puhelin sähköpostilla, pieni tietokone Soneran mokkulalla, I Phone, I Pad, I Pod?  Sain jo lapselta hieman opastusta ja yllätys oli, että hänellä taisi olla melkein kaikki?  Alkoi tuntua, että yksi ratkaisu on Soneran kortti ja oma vanha Nokialainen, jolla voi soittaa, ottaa vastaan puheluita ja lähettää tekstiviestejä. Varalle joku vielä vanhempi ja yksinkertaisempi. Sitten tietysti vielä hätäraketit ja -soihdut, niillä ei voi vastaanottaa viestejä, mutta voihan niillä yrittää tavoittella yhteyksiä ulkomailmaan.

Kuvasta:
Pienempi teltta ei vie tilaa, niin paljon kuin iso, mutta jos sitten tarvitaan sadekatos teltan eteen, sadekatokselle tukikeppi ja tukikepille kiinnityspisteeksi auto, niin neljän hengen teltta on parempi ratkaisu. Kuva on Kimmon melontakeskuksesta Avokanoottiyhdistyksen syystapaamisesta 2012.

VALMENNUS LEIRILLÄ SAARESSA SAIMAALLA

Väinö kuntovalmentajana

Kotona säännöllisestä liikunnasta on huolehtinut Väinö, tyttöjen koira. Jos se ei saa tehokasta liikuntaa pariin päivään, niin se käy eloisaksi. Tytöt sallivat, pyytävät ja jopa rukoilevat, että veisin sen ulos. Niin minä sitten annan sen avittaa minua hiihdossa Myllypohjan koiranulkoilutuspoluilla, joilla se vetää kuono maassa minun 100 kiloista olemustani. Umpihangessa se yleensä on vapaana ja minä kävelyhiihdän. Ennen lumia valmensin sitä pyörällä talven vetotehtäviin. Olen luvannut Väinölle, että hiihtäisimme Mäntyharjulta mökille. Matka on lähtöpaikasta riippuen 90 - 75 km ja vaatii pari yöpymistä. Se olisi hyvää harjoitusta rannikkomelontaa ajatellen. Samalla se kävisi kunto testistä, terveystarkastuksesta ja on kannustin meidän kuntoilulle. Kotona kuitenkin liikunta tuokiot tahtovat jäädä noin tuntiin, mikä ajallisesti on aika vähän. Kesällä pitäisi meloa noin kymmenen tuntia päivässä. Tupakkamäellä Punaisellakadulla - kotona, venyttely kotikuntosalin tatameilla on oikeastaan ainoa osa-alue kuntoilussa, mikä sujuu paremmin kuin mökillä.

Väinö olisi pitänyt palkita äsken loppuneessa kampanjassa: "Vie vanhus ulos!" Ehkä myös meidän tytöt. He hankkivat ison liikuntaa kaipaavan koiran, jota eivät juoksuta.  Liikunnan lisäksi koirasta on se etu, ettei tarvitse puhua mökillä itsekseen - voi puhua koiralle.

Tämä "hiihto kuva" on mökiltä ja lavastettu, koska me hiihdämme sinisen hämärän aikaan. Silloin on liian pimeää työntekoon, mutta näkee hiihtää.  Vetohinnana meillä on melontavarusteistä lainattu vetoliina. Klaukkalasta Welhonpesästä saa siis varusteita myös koiran ulkoiluttamiseen.

Hyötyliikuntaa mökillä

Hyvin melottu kesä kasaa paineita talveksi. Olen harventanut metsää mökillä ja samalla kertyy polttopuuta mökille ja kotiin. Aamulla olen ollut metsässä noin kolme - neljä tuntia ja päivätauon jälkeen on vuorossa ollut klapien tekoa ja vedenkantoa. Joka toinen päivä olemme käyneet Väinön kanssa tarkastamassa partiolatujamme. Hiihto on ollut hyvää jäähdyttelyä päivän töiden jälkeen ennen saunaa. Jäällä on  loistavat hiihtokelit. Näin  monipuolista liikuntaa ja ulkoilua kertyy päivää kohti noin viisi kuusi tuntia. Uskon ulkona olon myös karaisevan. Nyt on menossa kolmas viikko valmennus leiriä saaressa Saimaalla.

Väinö auttaa omalta osaltaan. Tämän kokoiset kalikat käyvä kotona oleviin Porinmatteihin.

Kun tehdään metrin halkoja niin : Poikki, halki ja pinoon, kesällä näistä haloista tehdään klapeja, jolloin ne laitetaan: poikki, halki ja  veneeseen!

Kyseessä ei ole metsurin hauta, vaan kypärä vain on laitettu kaatoraudan päähän. Oikeasti pinot ovat suorassa,  kamera oli vinossa.  Edessä on haapatukki ja siitä on tarkoitus sahuuttaa lankkua lauteiksi.  Pinojen paikat olen valinnut niin, että kesällä puut saadaan veneeseen.

Raskain osuus on halkominen ja puiden kuljetus pinon viereen.  Rantaan viettävä rinne auttaa - paitsi noutovaiheessa, jolloin pitää kahlata ylämäkeen. Kuljetus pinolle tapahtuu kantamalla, vetämällä tai vetämällä ahkiolla.  Kuten vierestä olevasta oksasta näkee, niin jänikset tykkäävät harvennuksesta. 

Mitä pitkällä retkellä syödään?

Kun on ollaan näinkin pitkällä retkellä, pitää miettiä ruokahuoltoa. Eihän kajakkiin loputtomasti mahdu ruokaakaan ja se tuppaa myös painamaan. Kyllä painolla on väliä. Ja sehän tarkoittaa, että säilykepurkkeja ei kannata mukaan ottaa, siitäkin huolimatta, että saisi se ruoka olla maittavaakin. On löydyttävä muita ratkaisuja.

Valmiit kuivatut retkiruokapussit paketit olisivat tietysti oiva vaihtoehto, lukuunottamatta hintaa. Jos syöt 4 pussia päivässa, se maksaa lähes 30€/päivä, 1500€ koko reisu. On siis liian kallista, kun ottaa huomioon, että myös muuta syötävää tarvitaan. Vaikka toiveena olisi ainakin kerran saada pizzaa ja sen kanssa pari olutta(folköliä kun Ruotsissa ollaan).

Vaihtoehdoksi on noussut, josko kuivaisi itse osalle matkasta ruokaa. Netistä on löytynyt jauhenlihan kuivaus ohjeita. Myös muun lihan. Amerikkalaiset ovat innostuneet valmiiksi pakattuihin kuivaliha pusseihin. Niitähän on näkynyt meilläkin. Paketissa lukee Beef Jerky. Mutta ne vasta kalliita ovatkin. Siis vaihtoehto on kuivata itse myös lihaa. Netista taas löytyy ohjeita erillaisille marinaadeille. Niitä pitää ensin itse kokeilla.

Suomen rannikkomelonassa aampalana söin mysliä(Lidl) ja sen kanssa maitojauheesta tehtyä maitoa. Se on todellista mupeltamista. Päivällä ruokatermokseen aika usein mummonmuusia, sieni Kuppikuumaa ja soijarouhetta. Ei mikään makuelämys ole. Pasta on toki hyvää, mutta mössööntyy ruokatermarissa. Illa voi syödä pussin Pasta Carbonaraa.

Leipä tekee jonkimoisen ongelman, Ruotsalaiset eivät taida tykätä meikäläisestä ruisleivästä. Viimeeksi minulla oli aina Atrian kotimaista metvusrtia, sekun on mukavassa paketissa. En tiedä mitä sieltä löytyy, mutta selvinnee sekin.

Viimeeksi minulla oli mukana valmiita energia pusseja ja patukoita ja ajattelin ottaa niitä mukaan myös nyt. Minusta ne auttoivat, kun kävi ryydyttämään. Ihan samalla tavalla otan mukaan myös urheilujuoma jauhetta.

Jatkuu..........................