Perjantai, 11. päivä

Tänään aamulla tutustuimme ruotsalaiseen terveydenhuoltoon. Odotuksemme oli normaalia aamuruuhkaista toimintaa. Mutta tässä petyimme. Palvelu oli todella nopeaa, asiantuntevaa ja erittäin ystävällistä, huolimatta ettei ruotsin taitomme ole sujuvaa. Mutta nämä kaikki osaavat englantia ja suostuvat sitä puhumaan. Muutoinkin ruotsalaiset ovat todella ystävällisiä. On jälleen aika nöyrtyä ja muuttaa asennetta ja ajatusta. Kun televisiosta tuli ohjelma, Suomi on ruotsalainen, jossa pohdittiin Ruotsin vaikutusta meihin suomalaisiin. Nyt ajatellen, toivoisi myös meidän suomalaisten sen hyväksyvän.

Terveyden huoltoon tutustumisen seuraksena olemme pakotettuja keskeyttämmän retkemme lääkärin suosituksesta. Kysymyksessa ei mistään dramaattisesta tapauksesta, enemmänkin suositus pyrkii estämään mitään vakavempaa.

Lähdimme yhdessä Ruotsin rannikon melontaan tavoitteena tottakai saavuttaa Haaparanta. Ja yhdessä olisimme sen myös saavuttaneet. On siis luonnolista, että keskeytämme sen myös yhdessä.

Tämän kokemuksen perusteella, kun olemme meloneet myös Suomen rannikon, voi vain todeta, että ruotsalaiset taitavat olla meitä suomalaisia kovempia retkimelojia. Joka vuosi lähtee parikemmentä yrittämään ja noin puolet saavuttaa tavoitteen. Pituutta sillä on 1000 km enemmän ja olosuhteet ovat huonolla tuurilla paljon, paljon kovemmat. Ja kyseessä ei ole pelkästään melonta, vaan myös retkeily. Pitää muistaa, jos melot 50 päivää ja vietät muutaman huilipäivän, telttailet sen 50 päivää.

Kiitämme seurannasta ja alan järjestellä kotiin paluuta, joka sekin vaatii järjetelyjä. Olemmehan etelä Ruotsissa, eika meillä on autoa, mutta kaksi kajakkia ja paljon tavaraa.